Uusia runoja

Olin

yön löysin

musiikin siihen sopivan

pimeyttä valaisevan

sydämen avaavan

helliä tunteisiini

uuden päivän hiipivän

silmiäni avaavan

kehrän kuvasin

tähdet taivaalta

mukaan otin

kuun kajoon istuin

otavan piirsin

iltaan asetuin

hämärän verhoon

kiedoin itseni

olin kuningas

aamuun heräsin

auringon ensi säteiden

valon annoin

hipiääni tarttua

varjojen kasvoille

tummuvien näin

kruunulleni laskeutuvan

viereeni vaipuvan

Soljuvia

päiviä soljuvia

kuun kiertoon mukautuvia

seuraan aurinkoa pilviä

sadepisaroista helminauhaa

rakennan lämmössä häviävää

ymmärtää yritän

itseäni maailmaa muuttuvaa

kehän piirtävää kaiken

tietävää osaavaa

viestiä lähettävää

kuiskauksia kuulen

tuulen vienoja viestejä

sanan sieltä toisen muualta

talteen vihkooni kirjoitan

niitä ihmettelen

yön yli kaikkea mietin

aamulla maailman parannan

tuulen viestiin vastauksen

linnun selässä jo matkaan

ihmisen elosta kertovan